| Zimbabwen tasavalta Republic of Zimbabwe | |||
|---|---|---|---|
| |||
| |||
| |||
| Valtiomuoto | tasavalta | ||
| Presidentti | Emmerson Mnangagwa | ||
| Pääkaupunki | Harare (1 973 906 as. [1]) | ||
| Muita kaupunkeja | Bulawayo (738 600 as.),[1] Chitungwiza (321 782 as.) | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 390 757[2] km² (sijalla 60) | ||
| – josta sisävesiä | 3 910[2] km² | ||
| Väkiluku (2017) | 13 572 560[1] (sijalla 72) | ||
| – väestötiheys | 35 / km² | ||
| – väestönkasvu | 2,0[1] % (2017) | ||
| Viralliset kielet | šona, ndebele, englanti | ||
| Valuutta | Lukuisia: Etelä-Afrikan randi (R) Botswanan pula (P) Englannin punta (£) Yhdysvaltain dollari ($) Euro (€) Kiinan juan (¥)[3]) (Zimbabwen dollari hyllytetty 12. huhtikuuta 2009) (ZWD) | ||
| BKT | |||
| – yhteensä | 16,29 miljardia USD (PPP)[2] (sijalla 158) | ||
| – per asukas | 600 USD (PPP) | ||
| HDI (2014) | 0,509[4] (sijalla 155) | ||
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |||
| – maatalous | 19,1[2] % | ||
| – teollisuus | 23,9[2] % | ||
| – palvelut | 56,9[2] % | ||
| Aikavyöhyke | UTC+2 | ||
| – kesäaika | ei käytössä | ||
| Itsenäisyys Yhdistynyt kuningaskunta – julistautui – tunnustettiin | 1965 (Rhodesia) 1980 (Zimbabwe) | ||
| Lyhenne | ZW | ||
| – ajoneuvot: | ZW | ||
| – lentokoneet: | Z | ||
| Kansainvälinen suuntanumero | +263 | ||
| Motto | Yhtenäisyys, vapaus, työ.[5] | ||
| Kansallislaulu | Kalibusiswe Ilizwe leZimbabwe (Siunattu olkoon Zimbabwe) | ||
| Edeltäjä(t) |  Etelä-Rhodesia(1923–1980)  Zimbabwe-Rhodesia(1979)  Rhodesia(1965–1979) | ||
Zimbabwen tasavalta eli Zimbabwe on 390 000 neliökilometrin suuruinen noin 13 miljoonan asukkaan sisämaavaltio eteläisessä Afrikassa Sambian, Mosambikin, Etelä-Afrikan ja Botswanan välissä. Zimbabwen pääkaupunki on noin 2,0 miljoonan asukkaan Harare.
Maa julistautui alun perin itsenäiseksi jo 1965 Ian Smithin johdolla nimellä Rhodesia. Vuonna 1980 maassa siirryttiin enemmistövaltaan ja sen nimeksi muutettiin Zimbabwe, minkä jälkeen Robert Mugabe hallitsi sitä vuoteen 2017 asti. Tämän jälkeen tuli Emmerson Mnangagwasta maan presidentti[6].
Länsimaissa Mugaben hallinnon jäsenet ovat boikotissa.[7][8]
Useimmissa (esim. englannin ja suomen) kielissä Zimbabwe sijoittuu maailman valtioista aakkosjärjestyksessä viimeiseksi.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueen varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zimbabwessa enemmistönä olevat shonat muuttivat Zimbabwen alueelle ensimmäisinä vuosisatoina ajanlaskun alun jälkeen. 1000-luvulla syntynyt Mwene Mutapan valtakunta oli merkittävä kaupan ja kulttuurin keskus, joka kuitenkin hajosi portugalilaisten tullessa alueelle 1500-luvulla.[9]
Buurien tieltä Etelä-Afrikasta väistymään joutuneet ndebelet alistivat shonat vuonna 1837 ja perustivat lyhytikäisen kuningaskunnan. Britit valtasivat maan 1890-luvulla. Vuonna 1895 Zimbabwesta tuli Ison-Britannian siirtomaa nimellä Etelä-Rhodesia, Cecil Rhodesin mukaan. Pohjois-Rhodesiana tunnettu alue on nykyään Sambia. Vuonna 1953 Etelä- ja Pohjois-Rhodesia sekä Njassamaa (nyk. Malawi) yhdistettiin Keski-Afrikan liittovaltioksi. Valtioliitto kuitenkin hajosi vuonna 1963.[10]
Itsenäistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-Rhodesiasta Zimbabwe-Rhodesiaksi ja taas Etelä-Rhodesian kautta lopulta Zimbabweksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Sambia ja Malawi siirtyivät kohti demokratiaa ja enemmistövaltaa, valkoisten vähemmistöhallitus julisti Rhodesian itsenäiseksi Ian Smithin johdolla vuonna 1965. Maa jäi vaille kansainvälistä tunnustusta ja koko sen ensimmäisen itsenäisyyden ajan Rhodesia oli noin viiden prosentin suuruisen valkoisen vähemmistön hallitsema. Maan rotupolitiikka tuomittiin laajasti ja Yhdistyneet kansakunnat julisti sitä vastaan ensimmäiset talouspakotteet.[11] Maan tukijoita olivat lähinnä Etelä-Afrikka ja tuolloinen Portugalin siirtomaa Mosambik, joka itsenäistyi sittemmin vuonna 1975. YK:n julistama kauppasaarto vuosi pahasti, kun Etelä-Afrikka ei liittynyt siihen.[12]. Musta valtaväestö nousi avoimeen chimurenga-kapinaan ja alkoi hyökkäillä valkoisten maatiloja vastaan.[13]
Paine Rhodesian valkoista vähemmistöhallitusta kohtaan kasvoi ja sen seurauksena valkoiset tekivät eräiden maltillisten mustien afrikkalaisjohtajien kanssa nk. sisäisen ratkaisun, jonka seurauksena Rhodesian tilalle syntyi lyhytikäinen ja vaille kansainvälistä tunnustusta jäänyt valtio Zimbabwe-Rhodesia. Tämä valtio oli olemassa vain puoli vuotta eli 1.6.1979–12.12.1979. Lyhytikäisen valtion pääministeri oli musta piispa Abel Muzorewa.[14] Se lakkautettiin ja maa palasi väliaikaisesti taas Britannian kruununsiirtomaaksi nimeltä Etelä-Rhodesia. Lontoossa käytyjen itsenäistymisneuvottelujen jälkeen itsenäinen Zimbabwen tasavalta syntyi 18. huhtikuuta 1980.[15]
Itsenäisyyttä edeltäneissä uuden valtion ensimmäisissä vaaleissa Robert Mugaben johtama vasemmistolainen Zanu-PF puolue sai ylivoimaisen enemmistön parlamenttipaikoista. Toisena oli kilpailevan sissijohtajan Joshua Nkomon puolue Isänmaallinen rintama (PF).[16] Valkoisille oli varattu 20 paikkaa, josta kiintiöstä luovuttiin vasta vuonna 1987.[17]
Robert Mugabe Zimbabwen hallitsijana 1980–2017[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zimbabwen itsenäistyttyä vuonna 1980 keskeinen vallankäyttäjä maassa oli pääministeri. Presidentti oli puhtaasti seremoniallinen virka. Robert Mugabesta tuli Zimbabwen pääministeri heti maan itseänäistyttyä ja presidentiksi tuli Canaan Banana. Vuonna 1987 perustuslakia muutettiin siten, että presidentistä tuli korkein tosiasiallinen vallankäyttäjä. Pääministerin virka lakkautettiin ja Mugabe siirtyi vuonna 1987 Zimbabwen presidentiksi, jossa tehtävässä hän jatkoi marraskuuhun 2017 saakka. Robert Mugaben valtakausi Zimbabwessa kesti yli 37 vuotta. Hän käytti korkeinta valtaa Zimbabwessa ensin 7 vuotta pääministerinä ja sitten 30 vuotta presidenttinä. [18]
Talouden romahtaminen, ihmisoikeusloukkauksia, vaalivilppiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mugaben noustessa pääministeriksi 70 prosenttia maan viljelymaasta oli valkoisen vähemmistön hallussa.[19] Myönteisenä pidetyn alkutaipaleen jälkeen Mugaben johtama Zimbabwe on noussut uutisiin muun muassa valkoisiin kohdistuvista väkivallasta ja rotusorrosta. Maassa on tehty maauudistus, jossa valkoisten maanviljelijöiden maita on jaettu mustille. Valkoisten tilojen pakkolunastuksissa ja häädöissä on ollut mukana Zimbabwen armeija ja muita aseellisia joukkoja. Valkoisia ja heidän mustia työntekijöitään sekä heidän perheitään on pahoinpidelty, murhattu ja raiskattu.[20][21][22] Valkoisilta anastettuja tiloja on luovutettu tahoille, joilla ei ole kokemusta maanviljelystä, muiden muassa Mugaben hallituksen suosikeille ja sotilashenkilöille. Alun perin Mugabe lupasi antaa valkoisilta riistetyt tilat mustille sisällissodan veteraaneille.[23]
Vuoden 1992 kuivuus johti maan julistamiseen hätätilaan ja maan velkakierteeseen. 1990-luvun lopulla 11 000 zimbabwelaista sotilasta oli vuosia Kongon demokraattisessa tasavallassa tukemassa maan hallitusta kapinallisia vastaan. Joukkojen varustaminen ja ylläpito tulivat Zimbabwelle kalliiksi.[24]
Maan ruoantuotanto romahti valkoisten entisten tilojen jouduttua rappioille epäonnistuneen maareformin seurauksena. Tämä johti ulkomaanvaluuttavarantojen tyrehtymiseen ja hyperinflaatioon, koska maatalous oli ollut maan tärkein vientiala.[19].[17] Toisten lähteiden kuten maareformia arvioineiden tutkijoiden Joseph Hanlonin, Teresa Smartin ja Jeanette Manjengwan teoksen Zimbabwe Takes Back its Land mukaan maareformia voi pitää menestyksenä. He korostavat, että itsenäistymissodan veteraanit kokivat itsensä petetyiksi, kun vielä 20 vuotta itsenäistymisen jälkeen valkoinen vähemmistö hallitsi parasta viljelysmaata. Maailmanpankin sopeutusohjelma oli vienyt kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Veteraanit ryhtyivät johtamaan maareformia vuonna 1997 Mugaben puolueen katsoessa sivusta, mutta puolue ryhtyi tukemaan maanvaltaajia ymmärrettyään, että vallatuilla mailla oli miljoonan äänestäjän joukko, jota edes ZANU-PF ei voinut jättää huomiotta. Kolmen tutkijan mukaan brittilehdistön demonisoima Zimbabwen maareformin jälkeinen pientilajärjestelmä on alkanut tuottaa lähes saman verran tomaattia, maissia ja tupakkaa ja soijaa kuin vanhat suurtilat, ja työllistyminen tiloilla on merkittävää.[25]
Zimbabwen ihmisoikeustilanne on synkkä: toisinajattelijoita vainotaan ja tiedotusvälineitä valvotaan. Maan talous on romahduksen partaalla. Syitä kriisiin ovat koko alueeseen vaikuttava kuivuus, maan HIV/AIDS-epidemia ja maan hintasäännöstely sekä maiden pakkolunastukset.[26] Huhtikuussa 2007 elinkustannukset Zimbabwessa kaksinkertaistuivat, kun inflaatio kiihtyi yli 3 700 prosenttiin[27]. Heinäkuussa 2007 sen arvioitiin olevan lähes 5 000 prosenttia,[28] ja Kansainvälinen valuuttarahasto varoitti, että silloisella tahdilla inflaatio voisi kiihtyä jopa yli 100 000 prosenttiin ennen vuodenvaihdetta.[29] Vuoden 2008 lopulla inflaatio oli 231 miljoonaa prosenttia. Mugabe on syyttänyt talousvaikeuksista Zimbabwen nykyjohdon länsimaisia vastustajia, erityisesti Britanniaa ja sen liittolaisia.[28][29]
Vuoden 2005 vaalien jälkeen aloitettiin ”Operaatio Murambatsvina”, jossa hajotettiin kaupunkien yhteyteen muodostuneet slummit ja laittomat torit, jotka olivat muodostuneet Mugaben vastaisen opposition tukialueiksi.[30]
Maassa järjestettiin presidentinvaalit maaliskuussa 2008. Tuloksien laskennassa kuitenkin esiintyi epäselvyyksiä ja vaaleissa jouduttiin järjestämään toinen kierros kesäkuun lopussa.[31] Oppositiojohtaja Morgan Tsvangirai luopui ehdokkuudestaan ennen toista kierrosta väkivaltaisuuksien vuoksi. Hänen johtamansa MDC-puolue sai kuitenkin enemmistön parlamenttiin. Syyskuussa solmitussa vallanjakosopimuksessa Tsvangirai sai hallintaansa uudelleen perustetun pääministerin viran Mugaben jatkaessa presidenttinä.[10]
Pääministerin asema lakkautettiin taas maaliskuussa 2013.[32] Heinäkuussa 2013 järjestettiin parlamentti- ja presidentinvaalit. Mugabe valittiin seitsemännelle kaudelle, ja Zanu-puolue sai kolme neljäsosaa parlamenttipaikoista. Oppositiopuolue MDC syytti vaaleja vilpillisiksi.[10]
Vuonna 2015 Zimbabwe luopui omasta valuutastaan, joka hyperinflaation takia oli muuttunut lähes arvottomaksi. Yhdysvaltain dollari ja Etelä-Afrikan rand olivat maassa laajasti käytössä.[33]
Mugaben kausi loppuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mugaben kausi päättyi kun hänet syrjäytettiin marraskuussa 2017.[6] Mugabe erosi sen jälkeen, kun Zimbabwen armeija oli noussut Mugabea vastaan ja parlamentti uhkasi tämän jälkeen aloittaa prosessin Mugaben erottamiseksi virastaan.[34]Uudeksi presidentiksi tuli Emmerson Mnangagwa, joka oli Mugaben epäsuosioon joutunut Zimbabwen aikaisempi varapresidentti ja armeijan suosikki. Hän vannoi 23.11.2017 virkavalansa Zimbabwen uutena presidenttinä.[35]
Tätä ennen Robert Mugabe erotettiin maata koko sen itsenäisyyden ajan hallinnen Zanu-PF puolueen johdosta ja hänen vaimonsa Grace Mugabe erotettiin kokonaan puolueen jäsenyydestä. Emerson Mnangagwasta tuli Zanu-PF puolueen uusi johtaja.[36]
Pian Mugaben lähdön jälkeen Zimbabwen oppositijohtaja ja entinen pääministeri Morgan Tsvangirai kuoli helmikuussa 2018 syöpään Etelä-Afrikassa.[37]
Grace Mugabe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskeinen syy maan armeijan Mugaben syrjäyttämisen ajoitukseen oli Mugaben vaimon Grace Mugaben vahvistunut asema. Mugaben yli 40 vuotta puolisoaan nuorempi vaimo Grace Mugabe tiedettiin poliittisesti kunnianhimoiseksi ja hänen arveltiin yleisesti pyrkivän järjestelemään itsensä miehensä seuraajaksi. Mugabe oli vain hieman aiemmin erottanut varapresidentti Emerson Mangagwan ja tämän arveltiin tapahtuneen Garce Mugaben yllyttämänä, jotta hän saisi potentiaalisen kilpailijan pois tieltään. Vuonna 1996 presidentin kanssa naimisiin mennyt tämän entinen sihteeri tunnettiin ylellisen elämäntapansa takia nimellä "Gucci Grace".[38]
Mugaben jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuussa 2018 Zimbabwessa pidettiin vaalit, joissa presidentti Emmerson Mnangagwa sai ensimmäisellä kierroksella 50,8% äänistä ja vahvin vastaehdokas oppositipuolue MDC:n ehdokas Nelson Chamisa 44,3%. Hallitseva Zanu-PF puolue sai ylivoimaisen voiton myös samassa yhteydessä pidetyissä parlamenttivaaleissa. Oppositio ei tunnustanut tulosta, vaan sen mukaan vaalit eivät toteutuneet rehellisesti.[39]
77-vuotias Mnangagwa siis valittiin vaaleissa Zimbabwen presidentiksi seuraavaksi viisivuotiskaudeksi. Hän on ollut mukana vuosikymmeniä Zimbabwen politiikassa ja hän oli Mugaben pitkäaikainen luottomies siihen saakka, kun Mugaben vaimo Grace Mugabe alkoi kokea hänet kilpailijakseen. Myös Zanu-PF puolue jatkaa vallassa ja todellinen muutos Zimbabwessa Robert Mugaben väistyttyä vaikuttaa jääneen vähäiseksi.[40]
Syyskuussa 2019 tuli tieto, että entinen pitkäaikainen presidentti Robert Mugabe on kuollut sairaalassa Singaporessa 95-vuotiaana.[41] Mugabelle järjestettiin valtiollinen hautajaisseremonia Hararen jalkapallostadionilla. [42]
Zimbabwe on yrittänyt päästä uudelleen Kansainyhteisön jäseneksi, jonka ulkopuolella se on ollut vuodesta 2003 lähtien. Toistaiseksi tämä ei ole onnistunut, sillä parannuksia maan ihmisoikeustilanteessa ei ole pidetty riittävinä.[43]
Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zimbabwe on presidentillinen tasavalta. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viisivuotiskaudelle, kausien lukumäärä on rajoitettu lakiuudistuksessa kahteen kauteen. [44] Pääministerin virkaa ei ole. Kaksikamarisen parlamentin ylähuoneessa eli senaatissa on 93 jäsentä, joista 60 valitaan vaaleilla, 10 on hallintoalueiden kuvernöörejä, 18 perinteisiä kyläpäälliköitä ja viisi presidentin nimeämiä edustajia. Alahuoneen 210 jäsentä valitaan suoralla vaalilla.[2]
Vuoden 2013 vaalien jälkeen maan suurimmat puolueet ovat presidentti Mugaben puolue Zimbabwe African National Union-Patriotic Front ZANU-PF (37 senaattoria, 160 kansanedustajaa) ja entisen pääministeri Tsvangirain perustama puolue Movement for Democratic Change MDC (23 senaattoria, 49 kansanedustajaa).[2]
Parlamenttivaalessa heinäkuussa 2018 voitti valtapuolue Zanu-PF. Zanu-PF sai ylivoimaisen enemmistön maan parlamenttiin. [45]Samalla kertaa valittiin myös presidentti, ehdokkaina olivat valtapuolueen istuva presidentti Emmerson Mnangagwa ja opposition MDC:n Nelson Chamisa, jota kannattivat erityisesti nuoret. Tulokset viivästyivät, ja oppositio syytti valtapuoluetta vehkeilystä.[6][46] Istuvan presidentin ja Zanu-PF:n johtajan Mnangagwan ilmoitettiin voittaneen vaalit jo ensimmäisellä kierroksella.[47]
Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Zimbabwen provinssit
Zimbabwe on jaettu kahdeksaan provinssiin ja kahteen kaupunkialueeseen, joilla on provinssin status.
| Maakunta | Numero kartassa | Maakuntakeskus | Pinta-ala (km²) | Väkiluku (8/2017)[1] | Kaupunki- väestö (%)[1] |
|---|---|---|---|---|---|
| Bulawayo | 1 | (kaupunki) | 479 | 738 600 | 100,0 |
| Harare | 2 | (kaupunki) | 872 | 1 973 906 | 95,4 |
| Manicaland | 3 | Mutare | 36 459 | 1 861 755 | 15,4 |
| Mashonaland Central | 4 | Bindura | 28 347 | 1 441 944 | 7,8 |
| Mashonaland East | 5 | Marondera | 32 230 | 1 366 522 | 11,2 |
| Mashonaland West | 6 | Chinhoyi | 57 441 | 1 567 449 | 21,0 |
| Masvingo | 7 | Masvingo | 56 566 | 1 553 145 | 9,4 |
| Matabeleland North | 8 | Bulawayo | 75 025 | 744 841 | 5,4 |
| Matabeleland South | 9 | Gwanda | 54 172 | 810 074 | 13,5 |
| Midlands | 10 | Gweru | 49 166 | 1 514 325 | 31,9 |
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zimbabwe on sisämaavaltio Etelä-Afrikan, Botswanan, Sambian ja Mosambikin välissä. Luoteisrajalla virtaa Sambesi, jonka patoaltaassa sijaitsee yksi maailman suurimmista tekojärvistä, Karibajärvi. Sambesissa sijaitsee myös suuri turistinähtävyys: Victorian putoukset. Ne ovat Unescon maailmanperintökohde.[48]
Zimbabwe sijaitsee suurimmaksi osaksi korkealla tasangolla. Idässä on pieni vuoriketju, jolla on myös valtion korkein kohta Inyangani (2 592 metriä).[2]
Alankoalueilla on varsin kuiva ilmasto, vuotuinen sademäärä jää 400–600 millimetriin. Itäisillä ylängöillä vuodessa voi sataa 1 600–2 000 millimetriä. Suuressa osassa maata vuosisademäärä jää 750 ja 1200 millimetrin välille. Suurin osa sateesta saadaan marraskuun ja maaliskuun välillä. Ylänköalueilla tyypillinen päivälämpötila vaihtelee kesä-heinäkuun 21 asteen ja loka-marraskuun 29 asteen välillä, öisin voi olla alle 10 astetta. Alavilla alueilla hellettä voi olla lokakuussa lähes 40 astetta.[49]
Sambian rajalla sijaitsevien Victorian putousten lisäksi Zimbabwessa on neljä Unescon Maailmanperintöluettelon kohdetta:[48]
- Khamin raunioiden kansallismonumentti (kulttuurikohde)
- Mana Poolsin kansallispuisto sekä Sapin ja Cheworen safarialueet (luontokohde)
- Matobon kukkulat (kulttuurikohde)
- Suur-Zimbabwen kansallismonumentti (kulttuurikohde)
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viime vuosina Zimbabwen taloudellinen vapaus on heikentynyt pahasti. Talouden infrastruktuuri on kärsinyt pahasti, ilmapiiri on lähes vihamielinen ulkomaalaisia sijoittajia kohtaan. Työmarkkinoita säännellään rajusti, työllistäminen on työlästä, sivukulut suuret ja työntekijän irtisanominen on vaikeaa.[50] Vuonna 2008 työttömiä oli 80 prosenttia, vuonna 2009 luvun arvioitiin nousseen 95 prosenttiin.[2]
Vuonna 2009 julkiset menot olivat 98,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.[50] Ne rahoitettiin pitkälti painamalla seteleitä, mikä johti hyperinflaatioon. Valtionyrityksiä tuetaan vahvasti, verot ja tullit ovat korkeita. Taloudellinen sääntely tulee yrityksille kalliiksi, yrityksen aloittaminen tai lopettaminen on hidasta ja kallista.[50] Inflaatio nousi satoihin prosentteihin vuonna 2006 ja kiihtyi sen jälkeen. Hyperinflaation vuoksi Zimbabwe kasvatti seteliensä kokoa useaan otteeseen vuonna 2008.[51] 16. tammikuuta 2009 Zimbabwe ilmoitti alkavansa painaa sadan biljoonan dollarin seteleitä. Setelin arvo oli julkaisupäivänä vain noin 250 euroa ja laski siitä nopeasti. Aikaisemmin samana vuonna se otti käyttöön myös 50 miljardin dollarin setelin.[52] Setelien nimellisarvojen kasvaessa Zimbabwen dollaria uudistettiin kolme kertaa vuosina 2006-2009, jona aikana seteleistä poistettiin yhteensä 25 nollaa. Hyperinflaatiosta johtuen Zimbabwe salli muiden valuuttojen käytön tammikuun lopussa 2009.[53]
Merkittävimmät luonnonvarat ovat kaivosteollisuuden tuotteita: kivihiili, kromi, asbesti, kulta, nikkeli, kupari, rauta, vanadiini, litium, tina ja platina-ryhmän metallit.[2] Merkittävimmät vientituotteet ovat olleet platina ja kulta, puuvilla ja muut tekstiilit sekä tupakka.[2]
Kaupallinen maanviljelys on 2000-luvulla lakannut lähes kokonaan. Maissi on tärkein ruokakasvi ja perinteisesti tärkein myyntiin kasvatettava kasvi on ollut tupakka, toiseksi tärkein puuvilla.[17]
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Zimbabwen tärkeimmät etniset ryhmät ovat shonat (82 %) ja ndebelet (14 %). Muihin afrikkalaisiin kansoihin kuuluu 2 % väestöstä, valkoisia on alle 1 %, aasialaisia ja muita noin 1 %.[2]
Noin neljännes Zimbabwen väestöstä on kristittyjä ja lisäksi noin puolet kristinuskon ja alkuperäisuskontojen sekoitusta harjoittavia. Loput ovat pääosin perinteisen animistisen uskon harjoittajia. Muslimeita on noin yksi prosentti.[2]
HIV ja AIDS ovat maassa vakavia ongelmia. vuonna 2008 arvioitiin, että 15,3 % aikuisista oli HIV-positiivisia. Vuonna 2007 AIDSiin kuoli 140 000 henkeä, ja tautia sairasti 1,3 miljoonaa zimbabwelaista.[2]
Vuonna 2008 maassa puhkesi koleraepidemia, ja ainakin 550 henkeä sai surmansa.[54]
Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monet Afrikan mantereen tärkeimmistä englanninkielisistä kirjailijoista ovat zimbabwelaisia, kuten Dambudzo Marechera, Chenjerai Hove, Yvonne Vera, Charles Mungoshi, Tsitsi Dangarembga ja Shimmer Chinodya. Nuoremman polven kirjailijoita edustaa muun muassa NoViolet Bulawayo, Maassa on julkaistu kirjallisuutta myös paikallisilla kielillä jo 1950-luvulta alkaen.[55]
Perinteisen ruokavalion perusta on maissipuuro, jota kutsutaan shonankielisellä nimellä sadza. Sen kanssa syödään vihanneksia, lihaa tai kalaa, etenkin kuivattu kala on suosittua.[56]
Mbira eli sormipiano on tunnettu alueella jo tuhat vuotta. Sitä soittaa myös Zimbabwen tunnetuin perinnemuusikko Thomas Mapfumo, joka yhdistää shonien perinteistä musiikkia länsimaisiin vaikutteisiin.[57].
Shona-kansan veistoksissa on omaleimainen tyyli. Niitä on tehty ainakin 2 000 vuoden ajan.[58]
Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikki Zimbabwen sähköiset mediat ovat valtion hallinnassa ja seuraavat hallituksen linjaa.[59]
Valtio julkaisee myös kahta sanomalehteä, Hararessa ilmestyy Herald ja Bulawayossa Chronicle.[59] Kesäkuussa 2010 Zimbabwessa alettiin julkaista riippumatonta päivittäistä sanomalehteä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2003.[60]
Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1980 itsenäistymisestä asti Zimbabwe on panostanut koulutukseen kovasti. 1970-luvulla vain puolet mustista lapsista kävi koulua, mutta nykyisin suurin osa lapsista käy ala-astetta siitä huolimatta, että koulutus on maksullista. Yksityisissä ja kirkkojen ylläpitämissä kouluissa on korkeammat maksut ja parempi varustelutaso kuin valtion kouluissa. Valtio ylläpitää seitsemää yliopistoa, joista suurimmat ovat Zimbabwen yliopisto Hararessa ja Teknillis-luonnontieteellinen yliopisto Bulawayossa. Kirkot ylläpitävät kolmea yliopistoa. Maassa toimii myös useita ammattikorkeakouluja, joista valmistuu opettajia, sairaanhoitajia ja insinöörejä.[17]
Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zimbabwen ehkä suosituin urheilulaji on jalkapallo, jota harrastaa yli 600 000 maan asukasta[61]. Maan miesten edustusjoukkue on pelannut Afrikan-mestaruuskilpailuissa kaksi kertaa, vuosina 2004 sekä 2006, ja jäänyt kummallakin kerralla ensimmäiselle kierrokselle.[62][63] Joukkue on ollut FIFA-rankingissa parhaimmillaan sijalla 40.[64]
Jalkapallon lisäksi suosittuja lajeja ovat muun muassa kriketti, maahockey ja rugby union. Maa on menestynyt hyvin varsinkin kriketissä, jossa se on yksi maailman parhaista joukkueista[65] Zimbabwen naisten maahockey-maajoukkue voitti kultaa vuoden 1980 kesäolympialaisissa.[66]
Zimbabwe on osallistunut olympialaisiin yksitoista kertaa vuoden 1928 kisoista lähtien.[67] Maan menestynein olympiaurheilija on seitsemän mitalia voittanut uimari Kirsty Coventry.[67]
.jpg){kind=link}
Nenhum comentário:
Postar um comentário