| Cook Islands Kūki 'Āirani | |||
|---|---|---|---|
| |||
| |||
.svg) | |||
| Valtiomuoto | Uuden-Seelannin liitännäisvaltio | ||
| Kuningatar | Elisabet II | ||
| Pääministeri | Henry Puna | ||
| Pääkaupunki | Avarua | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 236 km² (sijalla 213) | ||
| – josta sisävesiä | 0 km² | ||
| Väkiluku (2010) | 11 124 (sijalla 222) | ||
| – väestötiheys | 82 / km² | ||
| – väestönkasvu | -3,2 %[1] % (2011) | ||
| Viralliset kielet | englanti, rarotonga | ||
| Valuutta | Cookinsaarten dollari Uuden-Seelannin dollari (NZD) | ||
| BKT | |||
| – yhteensä | 183,2 miljoonaa USD (sijalla 215) | ||
| – per asukas | 9 100 USD | ||
| HDI (2002) | 0,789[2] (sijalla ) | ||
| Aikavyöhyke | UTC-10 | ||
| Itsenäisyys – Hallinnollinen asema Uuden-Seelannin alueena | 4. elokuuta 1965 | ||
| Lyhenne | CK | ||
| Kansainvälinen suuntanumero | +682 | ||
| Kansallislaulu | Te Atua Mou E[1] | ||
Cookinsaaret (engl. Cook Islands, rarotongaksi Kūki 'Āirani[3]) on itsehallinnollinen saariryhmä, joka sijaitsee Polynesiassa Tyynessämeressä. Se on käytännössä itsenäinen, mutta pitää yllä perustuslaillisia yhteyksiä Uuteen-Seelantiin ("Uuteen-Seelantiin vapaasti assosioitunut itsehallintoalue"). Uusi-Seelanti vastaa esimerkiksi maan puolustuksesta ja ulkopolitiikasta. Cookinsaarten pääkaupunki on sen väestöltään suurimmalla saarella Rarotongalla sijaitseva Avarua.
Sisällysluettelo
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cookinsaarten maapinta-ala on yhteensä noin 236 km²[1] ja meripinta-alaa on noin kaksi miljoonaa neliökilometriä. Sijainniltaan ne ovat suurin piirtein Tahitin ja Amerikan Samoan puolivälissä. Rarotongan saari on noin 1 260 kilometrin päässä Tahitista ja noin 3 450 kilometrin päässä Uuden-Seelannin Aucklandista. Cookinsaaret jaetaan eteläisiin ja pohjoisiin saariin, joita erottaa lähes 1 000 kilometriä tyhjää merta.[4] Cooksaarten yhteensä 15 saaresta kuusi kuuluu pohjoisiin ja yhdeksän eteläisiin saariin[5]. Pohjoiset saaret ovat enimmäkseen pieniä atolleja. Laguuni on hyvin tavallinen piirre pohjoissaarilla. Eteläiset saaret muodostavat noin 90 % koko Cookinsaarten pinta-alasta ja monet niistä ovat tuliperäisiä. Suuri osa niistä on hyvin vanhoja ja esimerkiksi Mangaia kuuluu eteläisen Tyynen valtameren vanhimpiin saariin.[4]
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cookinsaarten ainoat kotoperäiset nisäkkäät ovat lepakoita. Paikalliset lepakot ovat hedelmälepakoihin kuuluvia lentäviäkoiria. Ihmisten saapuessa niitä esiintyi Mangaialla, mutta ihmiset veivät niitä myös Rarotongalle. Ihmisten mukana tulivat myös kanat, koirat, siat ja vuohet sekä kotoperäisille lajeille tuhoa aiheuttaneet rotat. Mustarotta on ollut erityisen tuhoisa.[4] Kotoperäisiä lintulajeja on useita ja monia niistä esiintyy vain muutamalla saarella. Näihin lukeutuvat esimerkiksi kiitäjiin kuuluvat Atiulla luolissa pesivä Collocalia sawtelli ja Aerodramusa manuoi, kuningaskalastajiin kuuluva boraborankalastaja (Todiramphus tutus) sekä kakeori-nimellä tunnettu rarotonganmonarkki (Pomarea dimidiata). Suwarrowin saarella on suuria muuttolintujen yhdyskuntia. Pihamaina tuotiin saarille vuonna 1906 rajoittamaan kookoksia syövien hyönteisten määrää. Nykyisin se kuuluu saarten yleisimpiin lintuihin ja se on aiheuttanut monen kotoperäisen linnun kantojen alamäen.[6] Cookinsaaret on tunnettu erilaisista trooppisista kukista, mutta juuri mikään niistä ei ole kotoperäinen. Eteläisillä saarilla on useita erilaisia kasvillisuustyyppejä vaihdellen viidakosta suohon. Atollien kasvisto on paljon köyhempää. Cookinsaarilla on yksi kansallispuisto, Suwarrow, joka on perustettu vuonna 1978. Sen laillinen asema taattiin kuitenkin vasta vuonna 2001.[7]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhainen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cookinsaaret asutettiin noin 1 500 vuotta sitten pääasiassa Seurasaarilta ja Ranskan Polynesiasta käsin. Kirjallisia tietoja saarten historiasta on vasta eurooppalaisten ajoilta, mutta saarten perimätieto ulottuu noin 1 400 vuoden päähän. Cookinsaaria hallitsivat paikalliset ariki-nimellä tunnetut päälliköt, joiden alapuolella oli mataiapo- ja rangatira-nimillä tunnettuja alipäälliköitä. Maat oli jaettu tapere-nimisiin yksiköihin, joita johti mataiapo. Taperea asutti yleensä yksittäiset suvut. Saarilla oli koutu-nimisiä tapaamispaikkoja, joihin kokoonnuttiin esimerkiksi uskonnollisia menoja varten. Koutou oli myös arikin kotipaikka.[8] Päälliköiden ja tavallisen kansan lisäksi saarilla oli pappeja ja eri alojen tietäjiä[9].
Eurooppalaisten tulo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset eurooppalaiset Cookinsaarilla olivat espanjalaisia tutkimusmatkailijoita. Álvaro de Mendaña de Neira kävi Pukapukan saarella vuonna 1595 ja Pedro Fernándes de Quirós kävi Rakahangassa vuonna 1606. Espanjalaisten jälkeen tulivat britit. James Cook havaitsi saaret laivastaan ensimmäisen kerran vuonna 1773 ja kartoitti suuren osan alueesta vuoteen 1777 mennessä. Cook nimesi Cookinsaarten eteläiset saaret alun perin Herveysaariksi, mutta 50 vuotta myöhemmin venäläinen Johann von Krusenstern nimesi saaret Cookin mukaan Cookinsaariksi teoksessaan Atlas de l'Océan Pacifique. Tutkimusmatkailijoiden jälkeen tulivat lähetyssaarnaajat, joista ensimmäisiä oli John Williams, joka saapui alueelle vuonna 1821.[9] Lähetyssaarnaajat asettivat voimaan tiukat uskontoon perustuneet lait ja hävittivät alkuperäiset uskonnot. Lähetyssaarnaajien mukana tulivat myös taudit kuten isorokko ja punatauti. Saarten asukasluku kääntyi laskuun ja monin paikoin syntyvyys ylitti jälleen kuolleisuuden vasta 1900-luvulla.[10] Tuhoa aiheuttivat 1860-luvulla myös etenkin pohjoisilla Cookinsaarilla orjakauppiaat, jotka veivät saarten asukkaita Peruun.[11]
Protektoraatti ja itsenäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paljolti Ranskan muodostaman uhan ja paikallisten arikien pyyntöjen takia Cookinsaarista tehtiin Britannian protektoraatti vuonna 1888. Cookinsaarten merkitys Brittiläiselle imperiumille oli kuitenkin pieni ja Uuden-Seelannin pyynnön jälkeen alueesta tehtiin osa Uutta-Seelantia vuonna 1901. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat rakennutti tukikohtia saarille, mutta ne jäivät kuitenkin sodasta sivuun. Muiden siirtomaavaltojen hajotessa Uusi-Seelanti antoi Cookinsaarten itsenäistyä ja 4. elokuuta vuonna 1965 alue sai sisäisen itsemääräämisoikeuden.[11]
Nykypäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itsenäisten Cookinsaarten ensimmäinen pääministeri oli itsenäisyysliikkeessä toiminut Albert Henry. Henryn kaudella maa yhtenäistyi mutta hänen hallintonsa kaatui vuoden 1974 äänestysskandaalissa, jossa hänen edustamansa Cook Islands Party lennätti äänestäjiä ulkomailta vaaleihin. Vaalit voitti lopulta Cook Islands Democratic Party.[11] Seuraavien vuosien ajan valta vaihteli näiden kahden puolueen välillä. 1990-luvulla syntyi talouskriisi, kun ulkomailta otettiin liikaa velkaa. Valtio vähensi runsaasti työntekijöitään ja monet työttömäksi jääneet muuttivat muualle. Kriisistä selvittiin lopulta Uuden-Seelannin taloudellisen avun turvin.[12]
Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cookinsaaret on Uuden-Seelannin liitännäisvaltio. Uusi-Seelanti vastaa saarten ulkopolitiikasta ja puolustuksesta, vaikka viime aikoina Cookinsaaret on lisääntyvässä määrin alkanut omaksua itsenäistä ulkopolitiikkaa. Sisäisissä asioissa Cookinsaarilla on täysi itsenäisyys. Sillä on myös oikeus päättää yksipuolisesti itsenäistyä koska hyvänsä. Poliittinen järjestelmä saarilla on parlamentaarinen demokratia. Cookinsaarten valtionpäämiehenä toimii kuningatar Elisabet II, jota edustaa saarilla Sir Frederic Goodwin. Uutta-Seelantia saarilla edustaa Linda Te Puna. Nykyinen pääministeri on Cook Islands Partyn Henry Puna, joka sai virkansa vuonna 2010. Pääministeriksi nousee tavallisesti suurimman puolueen tai enemmistökoalition johtaja. Pääministeri valitsee saarten kabinetin. Cookinsaarilla on kaksihuoneinen parlamentti, johon kuuluu ylä- ja alahuoneet. Ylähuoneeseen kuuluu perinteisiä päälliköitä ja lakiasäätävään alahuoneeseen 24 vaaleissa valittua edustajaa. Ylähuoneella ei ole lainsäädäntövaltaa ja se toimii lähinnä perinneasioissa neuvoa-antavana elimenä. Kaksi merkittävintä puoluetta ovat Cook Islands Party ja Democratic Party.[1]
Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cookinsaarten eri saarien välillä on sekä meri- että lentoliikennettä. Kansainvälisestä lentoliikenteestä vastaa pääasiassa Air New Zealand, joka liikennöi Rarotongalla sijaitsevalle kansainväliselle lentokentälle. Liikennettä tulee Rarotongalle Uudesta-Seelannista, Tahitilta ja Havaijilta. Keskeisen asemansa takia se toimii myös muualle Polynesiaan menevien lentojen pysähdyspaikkana. Saarten sisäisillä lentoreiteillä toimii paikallinen Air Rarotonga.[13] Yhteensä Cookinsaarilla on 10 lentokenttää, mutta niistä vain yksi on päällystetty. Kaksi niistä on alle 914-metrisiä. Tieverkkoa saarilla on yhteensä 320 kilometrin verran, josta päällystettyä tietä on 33 kilometriä. Cookinsaarten kauppalaivasto koostuu 34 aluksesta.[1]
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cookinsaaret joutuvat tuomaan merkittävästi enemmän kuin mitä ne vievät[12]. Talouden ongelmia ovat muun muassa saarten eristyneisyys markkinoista, sisämarkkinoiden pienuus sekä infrastruktuurin ja luonnonvarojen puute. Maatalous muodostaa talouden tärkeimmän osa-alueen sen työllistäessä neljäsosan työvoimasta. Maataloustuotteista saarilta viedään etenkin kopraa ja sitrushedelmiä. Suurin yksittäinen vientituote ovat kuitenkin mustat helmet.[1] Turismin merkitys on viime aikoina noussut ja se on johtanut suuriin ulkomaisiin sijoituksiin saarille[12]. Cookinsaarten bruttokansantuote oli vuoden 2005 arvion mukaan 183,2 miljoonaa dollaria, mikä teki henkeä kohden 9 100 dollaria[1].
Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan Cookinsaarilla oli 19 342 asukasta. Heistä väliaikaisia asukkaita oli 4 001 ja vakituisia 15 324. Väliaikaiset asukkaat sisältävät esimerkiksi maassa väestönlaskennan aikaan olleet turistit.[14] CIA:n The World Factbookin arvion mukaan maassa asui vuonna 2011 11 124 asukasta. Suurimmat etniset ryhmät olivat saman teoksen mukaan Cookinsaarten maorit (87,7 %), puolirotuiset Cookinsaarten maorit (5,8 %) ja muut (6,5 %).[1] Vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan 13 890 henkilöä eli 72 % koko väestöstä asui Rarotongalla[14]. Suuren ongelman muodostaa maastamuutto etenkin Uuteen-Seelantiin ja Australiaan[15].
Suurin osa cookinsaarelaisista on uskonnoltaan kristittyjä. Suurin kirkko on Cook Islands Christian Church, jonka juuret juontuvat ensimmäisiin brittiläisiin lähetyssaarnaajiin.[16] Siihen kuuluu yhteensä 55,9 % väestöstä. Muita suuria kirkkokuntia ovat roomalaiskatolilaiset (Rarotongan roomalaiskatolinen hiippakunta) (16,8 %), adventistit (7,9 %), mormonit (3,8 %), muut protestantit (5,8 %) ja muut (4,2 %). 3 % väestöstä ei kuulu mihinkään uskontokuntaan.[1]
Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musiikki ja tanssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinteiset tanssit ja musiikki sitoutuvat usein yhteen. Cookinsaarten tanssilajeihin kuuluvat muun muassa karakia, pe'e, ate ja kaparima. Eri tansseja esitetään yleensä eri yhteyksissä. Tanssia säestetään yleensä esimerkiksi kitaralla, rummuilla tai ukulelella. Tanssi- ja musiikkityyli vaihtelevat riippuen saaresta. Perustuslakipäivänä tapana on, että tanssijat ja soittajat kerääntyvät eri saarilta Rarotongaan kilpailemaan. Musiikkia soitetaan myös ilman tanssia esimerkiksi kirkoissa, mutta myös tavallinen pop-musiikki on suosittua.[16]
Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksi Cookinsaarten suosituinta urheilulajia ovat rugby ja kriketti. Rugbykausi kestää toukokuusta elokuuhun ja krikettikausi tammikuusta huhtikuuhun. Monet saarten kylistä muodostavat omat joukkueensa. Naisten keskuudessa harrastetaan etenkin verkkopalloa. Pelien lisäksi suosittuja urheilumuotoja ovat juoksu ja kanoottikisat.[15] Vuodesta 1988 lähtien Cookinsaaret on ottanut osaa kesäolympialaisiin yhteensä kuusi kertaa. Kilpailijoita on ollut yhteensä kuusitoista, mutta kukaan heistä ei ole päässyt mitaleille.[17] Cookinsaaret on ottanut osaa myös Tyynenmeren saarivaltioiden välisiin kisoihin[18].
Perinteiset käsityöt ja taiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cookinsaarten perinteiset käsityöt ja taiteet vaihtelevat huomattavasti eri saarilla. Yksi yleisimmistä tavoista on puukaiverrusten tekeminen, joka erityisen yleistä Rarotongalla.[16] Puusta tehtiin muun muassa jumalien kuvia, keihäitä, nuijia ja kuvin koristeltuja paaluja. Cookinsaarilla valmistettiin myös vaka-nimellä tunnettuja kanootteja, jotka olivat avomerikelpoisia. Ennen eurooppalaisten tuloa valmistettuja kanootteja ei kuitenkaan ole säilynyt nykypäivään saakka. Talot tehtiin perinteisesti tavallisista luonnonmateriaaleista ja ne lahosivat nopeasti. Tästä syystä vanhoja taloja ei ole säilynyt. Vain harvat nykyiset talot rakennetaan vanhan mallin mukaisesti.[19]
Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cookinsaarilla ilmestyy kaksi sanomalehteä, Cook Islands News ja Cook Islands Herald. New Zealand Herald on yleensä saatavilla, mutta useimmiten päivää myöhässä. Rarotongalla on kaksi radioasemaa, Radio Cook Islands ja KC-FM. Radio Cook Islands kuuluu suurimmalla osalla eteläsaarista, kun taas KC-FM kuuluu vain Rarotongalla. Näiden kahden radioaseman ulkopuolella radiotoiminnasta vastaavat pääasiassa paikalliset amatöörit. Cook Islands Television eli CITV tekee lähetyksiä vain Rarotongalla. Se lähettää muun muassa ABC Asia Pacificin uutisohjelmia. Monilla saarten asukkailla on lautasantenneja, joilla he voivat seurata ulkomaalaisia lähetyksiä.[20]
Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cookinsaarten virallinen kieli on englanti[1]. Saarilla puhutaan kuitenkin laajasti myös Cookinsaarten maoria eli rarotongaa. Yhteensä rarotongalla on arviolta 42 700 puhujaa. Murre-erot eri saarten asukkaiden välillä saattavat olla suuriakin.[21] Ethnologuen arvion mukaan Cooksaarilla puhutaan yhteensä viittä eri kieltä[22]. Rarotongan ohella saarilla puhutaan penrhyniä, pukapukaa ja rakahanga-manihikia. Penrhyniä puhutaan vain Penrhynin saarella ja se on häviämässä. Pukapukalla on noin 2 300 puhujaa, mutta suurin osa heistä asuu ulkomailla. Rakahanga-manihikia puhutaan kahdella samannimisellä saarella ja sillä on noin 2 500 puhujaa, joista suurin osa asuu Uudessa-Seelannissa. Palmerstonin saarella puhutaan englantia.[21]
Nenhum comentário:
Postar um comentário