| Salomonsaaret Solomon Islands | |||
|---|---|---|---|
| |||
| |||
 | |||
| Valtiomuoto | parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia | ||
| Kuningatar Kenraalikuvernööri Pääministeri | Elisabet II Nathaniel Waena Manasseh Sogavare | ||
| Pääkaupunki | Honiara | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 28 896 [1] km² (sijalla 140) | ||
| – josta sisävesiä | 3,2 % | ||
| Väkiluku (2014) | 609 883 [1] (sijalla 168) | ||
| – väestötiheys | 19 / km² | ||
| – väestönkasvu | 2,07 % (2014) | ||
| Viralliset kielet | englannin kieli | ||
| Valuutta | Salomonsaarten dollari (SBD) | ||
| BKT | |||
| – yhteensä | 1 958 milj. USD [1] (sijalla 195) | ||
| – per asukas | 3 400 USD | ||
| HDI (2014) | 0,506 [2] (sijalla 157) | ||
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |||
| – maatalous | 42 % | ||
| – teollisuus | 11 % | ||
| – palvelut | 47 % | ||
| Aikavyöhyke | UTC+11 | ||
| – kesäaika | ei käytössä | ||
| Itsenäisyys – Britanniasta | 7. heinäkuuta 1978 | ||
| Lyhenne | SB | ||
| Kansainvälinen suuntanumero | +677 | ||
| Motto | To Lead is to Serve (Johtaminen on palvelemista) | ||
| Kansallislaulu | God Save Our Solomon Islands | ||
Salomonsaaret on saaristovaltio Tyynellämerellä. Maantieteellisesti se on osa Melanesiaa ja sijaitsee Papua-Uuden-Guinean itäpuolella suureksi osaksi Salomonin saaristossa. Salomonsaaret koostuu yli 990 saaresta, joiden yhteispinta-ala on yli 28 000 neliökilometriä ja asukasluku vuoden 2011 arvion mukaan 571 890.[1] Maan pääkaupunki on yli 60 000 asukkaan Honiara, joka sijaitsee Guadalcanalin saarella. Valtaosa maan väestöstä on melanesialaisia ja uskonnoltaan kristittyjä. Salomonsaaret joutui Ison-Britannian siirtomaaksi 1800-luvun lopulla ja itsenäistyi 7. heinäkuuta 1978. Toisen maailmansodan aikana saarilla käytiin merkittäviä taisteluita Japanin ja Yhdysvaltojen välillä. Salomonsaaret kuuluu nykyään Kansainyhteisöön.
Sisällysluettelo
Maantiede ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salomonsaaret muodostuu pitkästä saariryhmästä, joka ulottuu yli 1 500 kilometriä Papua-Uudesta-Guineasta kaakkoon. Salomonsaaret kuuluu eteläisen Tyynenmeren suurimpiin saaristoihin ja sijaitsee noin 1,3 miljoonan neliökilometrin vesialueella. Salomonsaarten yli 990 saaresta yli 320 on asutettuja. Suurimmat saaret ovat Guadalcanal (5 336 km²), Malaita (3 840 km²), Santa Isabel (3 380 km²), Choiseul (3 200), Makira (3 188 km²) ja New Georgia (2 145 km²). Maapinta-alaa Salomonsaarilla on yhteensä yli 27 000 neliökilometriä. Guadalcanalilla sijaitsee maan korkein vuorenhuippu Mount Makarakombu (2 447 m).[3] Suuremmilla saarilla on erinäisiä tulivuoria, joista osa on aktiivisia. Monet pienemmistä saarista ovat hiekan ja palmupuiden peittämiä atolleja. Alue on geologisesti aktiivista, ja pieniä maanjäristyksiä tapahtuu usein.[4] Rennell on maailman suurin koralliatolli ja saaren itäosa kuuluu Unescon maailmanluetteloon.[5]
Toukokuun lopulta saarilla vallitse joulukuun alkuun asti kuivakausi ja kaakosta puhaltavat tuulet saavat aikaan miellyttävän lauhkean ilmaston. Joulukuun puolivälistä toukokuun puoliväliin monsuunituulet tuovat saarille sadekauden, jonka aikana lämpötilat ja kosteus ovat korkeampia ja sateet voimakkaampia. Pääkaupunki Honiarassa sataa keskimäärin 215 millimetriä vuodessa, mikä on vähemmän kuin suurimmassa osassa muuta maata.[6] Vuotuinen sademäärä on noin 305 millimetriä.[4] Päivälämpötilat vaihtelevat 27 ja 32 asteen välillä ja öisin se saattaa tippua noin 19 asteeseen.[6]
Salomonsaarten maantieteellisestä eristyksestä johtuen niillä on päässyt kehittymään runsaasti kotoperäisiä eläinlajeja, kuten 69 lintulajia, joita ei tavata missään muualla, sekä useita jyrsijä- ja lepakkolajeja. Ihmisten mukana tulleet kissat ovat kuitenkin tehokkaasti hävittäneet useimmat Guadalcanalin alkuperäiset nisäkkäät. Saarilla elää kaikkiaan 47 nisäkäslajia, joista 26 on melkein tai täysin kotoperäisiä. Kasvillisuustyypeistä voidaan erottaa mangrovesuot, makeavetiset suot, alankojen ja vuoriston sademetsät sekä osan vuotta kuivat metsät. Guadalcanalilla on myös jonkin verran ruohikkoa.[7]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Papuakieliä puhuneet metsästäjä-keräilijät saapuivat Uudesta-Guineasta Salomonsaarille noin 25 000 vuotta eaa. He olivat alueen ainoita asuttajia tuhansien vuosien ajan, ennen kuin austronesialaisia kieliä puhuneet kansat alkoivat tulla alueelle noin 4000 vuotta eaa. Lapita-kulttuuria edustaneet lapitalaiset tulivat alueelle joitain tuhansia vuosia myöhemmin. Suurin osa ihmisistä eli pienissä kylissä heimoalueilla ja harjoitti kaskiviljelyä, kalastusta, metsästystä, veistosten veistämistä, kudontaa ja kanootin rakennusta. Esi-isiä palvottiin ja verikostojen, pääkallonmetsästyksen sekä kannibalismin harjoittaminen oli yleistä.[6]
Eurooppalaisten tulo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjalainen löytöretkeilijä Álvaro de Mendaña de Neira vieraili saarilla vuonna 1568 ja uudestaan vuonna 1595. Mendañan tavoitteena oli perustaa alueelle siirtokunta, mutta hän kuoli malariaan ja loput selviytyneet palasivat kahden kuukauden kuluttua takaisin Peruun, josta he lähtivät alun perin matkaan.[6] Mendaña löysi saarilta kultaa ja nimesi ne kuningas Salomon mukaan Salomonsaariksi luullen löytäneensä yhden hänen tarunhohtoisista kultakaivoksistaan.[8] Englantilainen löytöretkeilijä Philip Carteret vieraili Santa Cruzeilla ja Malaitalla vuonna 1767. Tämän jälkeen alueelle tuli lisää löytöretkeilijöitä ja valaanpyytäjiä 1700-luvun lopussa. Pahamaineiset santelipuun kauppiaat kävivät saarilla 1840-luvulta 1860-luvulle. 1860-luvulla merimiehiltä vaihdetut tuliaseet lisäsivät voimakkaasti alueen sisäistä väkivaltaa. Samaan aikaan eurooppalaisten tuomat taudit tappoivat väestöä. Lähetyssaarnaajat olivat tähän aikaan aktiivisia muualla eteläisen Tyynenmeren alueella, mutta liikkuivat varovaisesti pahamaineisina tunnetuilla Salomonsaarilla. Katkeruus eurooppalaisia kohtaan kasvoi ja useita lähetyssaarnaajia murhattiin.[6]
Britannian protektoraatiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdistynyt kuningaskunta julisti osan Salomonsaarista protektoraatikseen 6. lokakuuta 1893 ja laajensi aluetta vuosina 1897 ja 1898. Vuonna 1899 Britannia luopui vaatimuksistaan Länsi-Samoalla ja sai vastineeksi Saksalta Shortlandsaaret, Choiseulnin, Ontong Javan ja Santa Isabelan saaret. Lähetyssaarnaajat yrittivät kitkeä pois paikallista kulttuuria ja julistivat vanhojen tapojen ja perinteiden harjoittamisen pahuudeksi. Taikuuden harjoitus ja pääkallonmetsästys vähenivät, mutta suuri määrä paikallisväestöä kuoli eurooppalaisten tuomiin tauteihin. Orjakauppiaat veivät vuosien 1871 ja 1903 välisenä aikana 30 000 miestä Salomonsaarilta työskentelemään Australian ja Fidžin sokeriruokoviljelmille. Tämä julistettiin aikanaan laittomaksi ja osa miehistä palasi takaisin. Lokakuun alussa vuonna 1927 Malaitalla puhkesi kapina eurooppalaisia vastaan, joka sai alkunsa veronkeräysmatkalla olleen englantilaisen virkamiehen surmasta. Seuraavana vuonna useita kapinallisia, heidän johtajansa Basiana mukaan lukien, hirtettiin silloisessa pääkaupungissa Tulagissa.[6]
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Santa Cruzin saarten taistelu
Toisen maailmansodan aikana saarilla käytiin ankaria taisteluja. Japanilaiset valtasivat Shortlandsaaret huhtikuussa 1942. Tulagi vallattiin kolme viikkoa myöhemmin ja japanilaiset rupesivat rakentamaan kiitotietä Guadalcanaliin. Vuonna 1942 alueella käydyssä Savon saaren taistelussa japanilaiset hyökkäsivät Yhdysvaltojen kuljetuksia vastaan aiheuttaen vakavia tappioita. Yhdysvallat saavutti vähitellen ylivoiman, joka maksoi kuitenkin valtavasti miehiä molemmin puolin. Kuuden kuukauden kuluttua japanilaiset vetäytyivät New Georgian saarelta. Guadalcanalin taistelun aikana arviolta 30 000 japanilaista ja 7 000 amerikkalaista saivat surmansa, ja Guadalcanalin pohjoisrannikolle upposi valtava määrä sota-aluksia. Vuoden 1943 aikana liittoutuneet saivat vallattua takaisin lisää saaria. Vuoden loppuun mennessä enää Choiseul ja Shortlandsaaret olivat japanilaisten hallussa, jotka nekin saatiin takaisin Japanin antautumisen jälkeen vuonna 1945.[6]
Nykypäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Entinen pääkaupunki Tulagi tuhoutui pahoin sodan aikana ja Honiarasta tehtiin uusi pääkaupunki. Sodan jälkeen Malaitalla syntyi Ison-Britannian valtaa vastustava Ma’asina Ruru -itsenäisyysliike, joka oli myös lastikultti. Liike kuihtui 1940-luvun lopulla tehtyjen massapidätysten sekä yhdysvaltalaisjoukkojen poistumisen jälkeen vuonna 1950.[6] Salomonsaaret saivat itsehallinnon vuonna 1976 ja itsenäisyyden 7. heinäkuuta 1978.[9]
Vuonna 1999 puhjennut sisällissota käytiin Guadalcanalin alkuperäisväestöä edustaneen Isatubun vapautusliikkeen (tunnetaan myös Guadalcanalin vallankumousarmeijana) sekä Malaitan Eagle Forcen (MEF) välillä. Isatuban vapautusliike syytti malaitanilaisten vievän Guadalcanalin tärkeimmät työpaikat sekä maat. He aloittivat terrorin sekä väkivaltaisuudet alueen malaitanilaisia vastaan, jotka joutuivat pakenemaan pääkaupunki Honiaraan ja Malaitalle. Malaitanilaisten etuja suojelemaan perustettiin Malaitan Eagle Force, ja taistelut puhkesivat näiden sotilasryhmittymien välille. Kesäkuussa 2000 MEF kidnappasi maan pääministerin Bartholomew Ulufa’alun, joka joutui eroamaan. Lokakuussa sotilasryhmittymät allekirjoittivat Townsvillen rauhansopimuksen Australian ja Uuden-Seelannin välityksellä. Vuoden 2001 helmikuussa allekirjoitettiin Maraun rauhansopimus, jonka tarkoituksena oli päättää kahden vuoden levottomuudet. Etninen jännitys muuttui yleiseksi laittomuudeksi, joka levisi muualle maahan. Maa lamautui ja sen heikko talous romahti. Vuoden 2003 heinäkuussa Australian johtamat Tyynenmeren valtioiden poliisijoukot (Regional Assistance Mission to Salomon Islands, RAMSI) saapuivat Salomonsaarille ja onnistuivat palauttamaan järjestyksen.[10][9]
Huhtikuussa 2006 pääkaupunki Honiarassa käynnistyivät suuret katumellakat, kun vastavalitun pääministerin Snyder Rinin epäiltiin ottaneen vastaan lahjuksia ulkomaalaisilta liikemiehiltä voidakseen ostaa itselleen valintaansa vaadittavan enemmistön. Väkijoukon viha suuntautui kaupungin kiinalaisvähemmistöön, jonka seurauksena suurin osa kaupungin chinatownista tuhottiin ja kiinalaisväestöä joutui pakenemaan ulkomaille. Snyder Rini erosi oltuaan virassaan vain kahdeksan päivää, jonka jälkeen hänen tilalleen valittiin Manasseh Sogavare ja mellakat loppuivat.[11]
2. huhtikuuta 2007 kello 7.39 (20.39 UTC) Salomonsaarilla tapahtui Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksen mukaan 8,1 momenttimagnitudin vedenalainen maanjäristys, jonka keskus oli 45 kilometriä eteläkaakkoon Gizon saaresta.[12] Järistys aiheutti voimakkaan tsunamin, joka iskeytyessään Gizolle surmasi kymmeniä ihmisiä ja jätti tuhansia kodittomiksi. Vuoden 2009 helmikuussa Salomonsaarille julistettiin poikkeustila rankkasateiden aiheuttaman tulvimisen vuoksi. Vuoden 2010 tammikuussa tapahtui jälleen maanjäristys, jonka aiheuttamat maanvyöryt ja tsunami jättivät 1 000 ihmistä kodittomiksi.[9]
Hallinto ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salomonsaaret on brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluva parlamentaarinen demokratia. Salomonsaarten valtionpäämies on Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elisabet II. Paikallisesti häntä edustaa viiden vuoden välein valittava kenraalikuvernööri. Vuoden 2009 heinäkuusta lähtien kenraalikuvernöörinä on toiminut Frank Kabui. Maalla on yksikamarinen parlamentti, jonka 50 edustajaa valitaan neljä vuotta kestävälle kaudelle. Parlamentti voi kuitenkin äänestää itsensä hajotettavaksi kesken kauden. Parlamentti valitsee pääministerin, joka nimittää muun hallituksen. Maan pääministerinä on toiminut vuoden 2010 elokuusta lähtien Danny Philip.[1]
Provinssit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salomonsaaret jakaantuu yhdeksään provinssiin sekä pääkaupunkialueeseen (merkitty tähdellä).[13]
| Provinssi | Pääkaupunki | Pinta-ala km² [14] | Asukasluku (2009) [14] | |
|---|---|---|---|---|
| 1 | Keskiprovinssi | Tulagi | 615 | 26 051 |
| 2 | Choiseul | Taro | 3 837 | 26 379 |
| 3 | Guadalcanal | Honiara | 5 336 | 93 613 |
| 4 | Isabel | Buala | 4 136 | 26 304 |
| 5 | Makira-Ulawa | Kirakira | 3 188 | 40 419 |
| 6 | Malaita | Auki | 4 225 | 137 596 |
| 7 | Rennell ja Bellona | Tigoa | 671 | 3 041 |
| 8 | Temotu | Lata | 865 | 21 362 |
| 9 | Läntinen provinssi | Gizo | 5 475 | 76 649 |
| 3* | Honiara (pääkaupunkialue) | Honiara | 22 | 64 602 |
| Salomonsaaret | Honiara | 28 370 | 515 870 |
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2010 arvion mukaan Uuden-Kaledonian bruttokansantuote oli 1,627 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Henkilöä kohden tämä teki 2 900 dollaria. Pääosa väestöstä elää maatalouden, kalastuksen tai metsänkasvatuksen varassa. Useimmat valmistuotteet ja öljy tuodaan maahan ulkomailta. Saarilla on mineraaliesiintymiä, muun muassa lyijyä, sinkkiä, nikkeliä ja kultaa. Maan vakavat sisäiset ongelmat aiheuttivat maan talouden romahtamisen 2000-luvun alussa. Australian johtaman RAMSI:n saapumisen jälkeen vuonna 2003 talous on kääntynyt jälleen nousuun. Maan merkittävimmät vientituotteet ovat puutavara, kala, kopra, palmuöljy ja kaakao.[1]
Perinteiset energiamuodot ovat kaukaisilla saarilla kalliita. Koteja on tyypillisesti valaistu kerosiinilampuilla, mutta ympäristöjärjestöjen tuella niitä on vaihdettu LEDejä ja aurinkopaneeleita käyttäviin järjestelmiin.[15] Maailmanpankki tukee Salomonsaarilla useita hankkeita, joiden tarkoituksena on kehittää sähkönsaannin luotettavuutta ja panostaa uusiutuvan energian hyödyntämiseen.[16]
Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salomonsaarten ainoa kansainvälinen lentokenttä on noin kymmenisen kilometriä pääkaupunki Honiarasta itään sijaitseva Honiaran kansainvälinen lentoasema.[17] Salomonsaarilla on yhteensä 34 lentokenttää, joista kahdella on päällystetty kiitotie. Tieverkostoa saarilla on 1 360 kilometrin verran, josta tosin vain noin 30 kilometriä on päällystetty.[1]
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
CIA:n julkaiseman The World Factbookin mukaan Salomonsaarten asukasluku oli vuonna 2011 yhteensä 571 890. Vuoden 1999 väestölaskennan mukaan saaren suurin etninen ryhmä oli melanesialaiset (94,5 %). Muut merkittävät väestöryhmät olivat polynesialaiset (3 %) ja mikronesialaiset (1,2 %).[1] Loput väestöstä koostuu pääasiassa aasialaisista ja ulkomailla asuvista kansalaisista.[18] Väestölaskennan mukaan valtaosa väestöstä on kristittyjä. 97,1 prosenttia väestöstä kuuluu eri kristinuskon uskontokuntiin. Muiden uskontojen harjoittajia on 2,4 prosenttia, määrittelemättömiä 0,3 prosenttia ja mihinkään uskontoon kuulumattomia 0,2 prosenttia.[1] Varsinkin kaikista syrjäisimmillä alueilla, erityisesti Malaitalla, harjoitetaan yhä alkuperäisuskontoja.[18] Kuolleisuusluvut ovat olleet voimakkaassa laskussa ja eliniänodotteen arvioitiin vuonna 2011 olevan noin 74 vuotta,[1] kun se 1980-luvun lopulla oli vain 54 vuotta.[18]
Kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salomonsaarilla on 74 kotoperäistä kieltä, joista 70 kieltä puhutaan yhä. Kielien suuren lukumäärän seurauksena esimerkiksi muutaman kilometrin päässä asuvien kylien ihmiset eivät välttämättä pysty ymmärtämään toisiaan.[18] Vaikka englanti onkin maan virallinen kieli, puhuu sitä ainoastaan noin 1–2 prosenttia väestöstä.[1] Alkuperäisiä melanesialaisia kieliä ovat muun muassa rennell ja bellona, tikopia, anuta, fatutaka, sikaiana ja ontong java (tunnettu myös nimellä luaniua). Myös kiribatia puhutaan.
Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salomonsaarilla on vahvat perinteet erilaisten veistosten ja käsitöiden valmistuksessa. Veistoksissa voi yhdistyä piirteitä ihmisistä, linnuista, kaloista ja muista aiheista, ja ne esittävät yleensä jumaluuksia tai henkiä.[18] Salomonsaarten näyttävimpiin taidemuotoihin kuuluu pajusta kudotut sotakilvet, jotka koristeltiin helmiveneen kuoren palasilla ja erilaisilla abstrakteilla kuvioilla. Kilpien haurauden vuoksi niitä käytettiin todennäköisemmin arvovaltaisten henkilöiden statussymboleina, kuin taisteluissa. Korkea-arvoiset henkilöt käyttivät myös perinteisesti erilaisia arvokkaista materiaaleista tehtyjä kaulakoruja ja rintakoristeita. Pääkallonmetsästys oli yleistä aina 1800-luvun loppupuolelle asti, sillä sen katsottiin olevan välttämätön osa elämää ja takaavan yhteisön ja hyvinvoinnin. Hyökkäysretkillä käytettiin usein suuria sotakanootteja, jotka koristeltiin erilaisin koristein.[19] Nguzu Nguzut ovat veistoksia, jotka kiinnitettiin kanoottien vesirajaan keulakuviksi. Nguzu Nguzut -keulakuvat ovat yleensä rintakuvia, joilla on iso pää, pyöreät korvakorut sekä pienet kädet. Niiden tarkoituksena oli ilmeisesti toimia jonkinlaisina yliluonnollisina suojelijoina.[20] Myös kanootin melat koristeltiin erilaisilla kuvioilla, joiden uskottiin tuovan käyttäjälleen turvallisuutta ja menestystä.[19] Tatuointi on myös perinteinen taidemuoto, jonka aiheet voivat ilmaista henkilön ikää tai sosiaalista asemaa.[18]
Perinteisen ruokavalion perusta ovat jamssi, jakkihedelmä ja taaro. Rannikolla niiden kanssa syödään kalaa ja simpukoita, sisämaassa vihanneksia, etanoita ja pussirottia. Aterioiden sisältö ei yleensä vaihtele vuorokaudenajan mukaan. Tyypillinen mauste on kookosmaito. Leipäpuun hedelmiä ja Canarium indicum -puun pähkinöitä poimitaan kun ne kypsyvät, ja ne joko syödään tai myydään. Perinteinen ruokavalio on nykypäivinä muuttunut huomattavasti varsinkin kaupunkialueilla, ja riisistä on tulossa ruokavalion pääaines, joka nautitaan yleensä teen, sekä lounaalla ja päivällisellä yleensä lihasäilykkeiden kanssa. Köyhempien kaupunkilaisperheiden aamupala koostuu yleensä teestä ja edellisten aterioiden tähteistä, varakkaammat perheet nauttivat esimerkiksi teetä tai kahvia sekä voileipiä, sämpylöitä tai pikkuleipiä. Lounas ja päivällinen ovat yleensä päivän tärkeimmät ateriat. Pöydän ääressä syömisestä on nykypäivänä tulossa normi, ja perheet pyrkivät yleensä syömään yhdessä.[8]
Salomonsaaret on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1984 lähtien 1–5 urheilijan joukkueella.[21] Salomonsaarten Beachfutis-joukkue Bilikiki Boys oli vuonna 2010 tilastollisesti Oseanian menestynein joukkue ja maailmalla sijalla 14.[22]
Nenhum comentário:
Postar um comentário